SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ  
Hallitusneuvos Anne Ilkka  
Muistio  
Liite  
Lääkintöneuvos Timo Keistinen  
30.12.2019  
VALTIONEUVOSTON ASETUS ERIKOISSAIRAANHOIDON TYÖNJAOSTA JA  
ERÄIDEN TEHTÄVIEN KESKITTÄMISESTÄ ANNETUN VALTIONEUVOSTON  
ASETUKSEN MUUTTAMISESTA  
1 Johdanto  
Terveydenhuoltolain (1326/2010) 45 §:ssä (29.12.2016/1516) säädetään  
erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä. Osa sellaisista  
tutkimuksista, toimenpiteistä ja hoidoista, jotka harvoin esiintyvinä tai vaativina  
edellyttävät toistettavuutta tai usean alan erityisosaamista riittävän taidon ja  
osaamisen saavuttamiseksi ja sen ylläpitämiseksi tai merkittäviä investointeja  
laitteistoihin ja välineisiin terveydenhuollon laadun ja potilasturvallisuuden,  
vaikuttavuuden, tuottavuuden ja tehokkuuden takaamiseksi, kootaan suurempiin  
yksiköihin.  
Tällä asetuksella on tarkoitus muuttaa erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden  
tehtävien keskittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (582/2017) 6 ja 7 §.  
Erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä annetulla  
valtioneuvoston asetuksella on säädetty valtakunnallisesta ja alueellisesta  
sairaaloiden työnjaosta ja keskitettävistä tutkimuksista, toimenpiteistä ja hoidosta  
sekä tarvittaessa hoitoa antavista yksiköistä sekä keskitettävien tutkimusten,  
toimenpiteiden ja hoitojen määrällisistä ja muista edellytyksistä, joiden tulee täyttyä  
keskittämistä toteutettaessa. Valtakunnallisesti keskitettävä erikoissairaanhoito on  
koottava vähempään kuin viiteen yliopistolliseen sairaalaan. Alueellisesti  
keskitettävä erikoissairaanhoito kootaan viiteen yliopistolliseen sairaalaan tai  
erityisistä syistä muuhun vastaavan tasoiseen sairaalaan. Lisäksi sairaaloiden  
tarkoituksenmukaista työnjakoa varten erikoissairaanhoitoa kootaan laadun ja  
potilasturvallisuuden niin edellyttäessä. Asetuksessa säädetään lisäksi  
valtakunnallisen ja alueellisen kokonaisuuden suunnittelu- ja  
yhteensovittamistehtävistä. Asetuksen toimeenpano on valtakunnallisesti arvioituna  
edennyt hyvin, mutta eräitä yksittäisiin toimenpiteisiin liittyviä muutoksia on  
edelleen kesken. Lisäksi eräillä erityisvastuualueilla sairaaloiden välinen laajempikin  
työnjako on eri syiden johdosta kesken ja valvontaviranomainen on aloittanut asiasta  
omat selvityksensä.  
Lääketieteen kehitys on erityisen nopeaa erikoissairaanhoidossa ja  
yhdenvertaisuuden kannalta on tärkeää ottaa vaikuttavat hoitomenetelmät  
kustannustehokkaasti käyttöön koko maassa.  
Pääministeri Marinin hallituksen ohjelmassa on sovittu, että keskussairaaloiden  
päivystystoiminta ja osaajien riittävyys turvataan tarvittaessa erityisin päätöksin  
koskien niin kutsuttua keskittämisasetusta vaarantamatta sosiaali- ja  
2
terveydenhuollon toimivaa kokonaisuutta tai potilasturvallisuutta. Hallitusohjelman  
mukaisesti valtioneuvosto päättää työnjaon ja yhteistyön kehittämisestä  
erityisvastuualueen yhteisen kannan huomioon ottaen. Nyt ehdotettavassa asetuksen  
muutoksessa painotetaan erityisesti päivystystoiminnan turvaamista sekä edistetään  
alueellisen työnjaon toteutumista.  
Potilaan hoitokokonaisuudessa erityisosaamista vaativa osuus on usein vain  
rajallinen osa. Usein erityishoitoa kuten leikkausta tarvitaan potilaan hoitopolulla  
vain hyvin lyhyen ajan ja kerran elämässä, mutta vaatii sen aikana useiden  
erityisalojen monipuolista osallistumista hoitoon. Jatkohoito ja kuntoutus on  
mahdollista järjestää lähipalveluna ja potilaan kokonaishoitopolku voi olla  
huomattavasti pidempi kuin yksittäinen keskitetty toimenpide.  
Suuret potilas- ja toimenpidemäärät mahdollistavat paremmin kokemuksen  
kertymisen. Suuressa yksikössä usean eri erikoisalan yhteinen osaaminen parantaa  
tuloksia. Tutkimus ja opetustoiminta tukevat yhtenäisiä hoitokäytäntöjä,  
laatujärjestelmien luontia, hoitotoimenpiteiden tulosten seurantaa ja toiminnan  
jatkuvaa arviointia. Mahdollisuudet konsultoida erityisosaajia ovat suuressa  
yksikössä usein paremmat ja kokemusta kertyy enemmän.  
Vaativien ja riskipitoisten hoitotoimenpiteiden laatua on mitattu tutkimuksissa usein  
vakavien komplikaatioiden kuten kuolleisuuden avulla. Tutkimukset ovat osoittaneet,  
että suurilla sairaaloilla on paremmat mahdollisuudet hoitaa harvinaisia ja vakavia  
komplikaatioita. Osaaminen ja suuren volyymin hyödyt korostuvat myös  
tavanomaisissa lievemmissä leikkauksen jälkeisissä komplikaatioissa.  
Vaikka suuret toimenpiteiden ja hoitojen volyymit johtavat tutkimusten mukaan  
keskimäärin parempaan hoidolliseen tulokseen, suuri volyymi ei automaattisesti  
johda pienempiin yksikkökohtaisiin kustannuksiin. Kustannushyödyt voidaan  
saavuttaa esimerkiksi vähentämällä komplikaatioiden määrää. Suuressa yksikössä  
prosessien tehokkuutta voidaan parantaa ja eri erikoisalat voivat myös käyttää  
samoja laitteita ja resursseja yhdessä, jolloin niiden yhteiskäyttö mahdollistaa  
tehokkuuden.  
Terveydenhuoltolaki edellyttää, että erityisvastuualueet laativat erikoissairaanhoidon  
järjestämissopimukset, joissa on sovittava erityisvastuualueeseen kuuluvien  
sairaanhoitopiirien kuntayhtymien työnjaosta ja toiminnan yhteensovittamisesta sekä  
uusien menetelmien käyttöönoton periaatteista. Työnjaon on edistettävä  
terveydenhuollon laatua, potilasturvallisuutta, vaikuttavuutta, tuottavuutta ja  
tehokkuutta. Työnjaossa on lisäksi varmistettava, että järjestämissopimuksen mukaan  
hoitoa antavassa toimintayksikössä on riittävät taloudelliset ja henkilöstövoimavarat  
sekä osaaminen. Järjestämissopimukset ovat joillain alueilla osin keskeneräisiä,  
mihin valtioneuvostolla on mahdollisuus puuttua.  
2 Asetuksen yksityiskohtaiset perustelut  
3
6 § Viiteen yliopistolliseen sairaalaan alueellisesti keskitettävä erikoissairaanhoito  
Pykälän 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä muussa laissa säädetään tai  
terveydenhuoltolain 43 §:ssä tarkoitetussa erikoissairaanhoidon  
järjestämissopimuksessa sovitaan, tulee viiteen yliopistolliseen sairaalaan koota  
vaativat leikkaukset ja toimenpiteet, joita tehdään valtakunnallisesti vähemmän kuin  
noin 200 kappaletta vuodessa sekä menetelmät ja hoidot, jotka edellyttävät vaativaa  
osaamista tai voimavaroja. Pykälän 2 momentissa säädetään tarkemmin joistakin  
viiteen yliopistolliseen sairaalaan koottavista tehtävistä.  
Pykälän mukaan erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa määritellään tähän  
kuuluvat toimenpiteet, jotka voivat olla muitakin kuin pykälässä luetellut  
toimenpiteet, jos määrä alittaa noin 200 vuodessa valtakunnallisesti. Tyypillisiä  
tällaisia vaativia leikkaustoimenpiteitä ovat esimerkiksi harvinaisempien syöpien  
leikkaushoidot ja kajoavan kardiologian vaativat ja suhteellisen harvoin tarvittavat  
toimenpiteet.  
Asetuksen muutoksen tavoitteena on koota osaamista Suomessa viiteen  
yliopistolliseen sairaalaan, jotta paras hoidon laatu voidaan yhtenäisesti tarjota koko  
väestölle. Yliopistosairaaloissa toimenpiteiden volyymi on pääsääntöisesti suurta ja  
yhteistyö yliopiston kanssa mahdollistaa nopeasti kehittyvän lääketieteen alojen  
seurannan. Yliopistosairaaloilla on myös velvoitteita lääkäreiden perusopetuksessa ja  
erikoislääkärikoulutuksessa.  
Asetuksen muutoksessa poistetaan nyt voimassa olevasta asetuksesta määritys ”tai  
vastaavaan yksikköön”. Tämän määrittelyn merkitys on ollut pieni eikä missään  
erityisvastuualueen erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa ole tätä huomioitu  
siten, että asetuksen 6 §:n mukaista toimintaa olisi sopimuksessa siirretty muuhun  
vastaavaan yksikköön.  
Muutos vaikuttaa käytännössä eniten Kuopion yliopistosairaalan erityisvastuualueella,  
jossa tämän pykälän mukaisia toimenpiteitä on tehty muuallakin kuin  
yliopistosairaalassa. Asiasta on käyty erityisvastuualueella keskusteluita, mutta asiasta  
ei ole sovittu järjestämissopimuksessa lain edellyttämällä tavalla. Syöpäpotilaiden  
nykyaikainen hoito edellyttää eri erikoisalojen saumatonta joustavaa yhteistyötä,  
johon yliopistosairaala käytännössä tarjoaa parhaat resurssit ja toimintavarmuuden  
kuten sydän- ja keuhkokirurgisen ympärivuorokautisen päivystyksen. Sairaala vastaa  
alueellaan myös avosydänkirurgiasta sekä vaativasta kajoavasta kardiologiasta, jotka  
käyttävät osin samoja resursseja kuten teho-osastoa. Muilla erityisvastuualueilla on  
joihinkin syöpiin liittyviä vähäisiä työnjakoasioita edelleen kesken.  
7 § Muu keskitettävä erikoissairaanhoito  
Pykälässä säädettäisiin ympärivuorokautista perusterveydenhuollon ja  
erikoissairaanhoidon yhteispäivystystä ylläpitäviin sairaaloihin koottavista tehtävistä  
ja niiden määrällisistä kriteereistä. Asetuksen lisäksi työnjaosta sovitaan  
terveydenhuoltolain 43 §:ssä tarkoitetussa erikoissairaanhoidon  
järjestämissopimuksessa. Asetuksen muutoksen tavoitteena on antaa  
4
yliopistosairaaloiden erityisvastuualueille oikeus väestön tarpeen ja pitkien  
etäisyyksien niin edellyttäessä poiketa lonkan ja polven tekonivelleikkauksissa  
annetusta 600 vuosittaisen leikkauksen ja 150 vuosittaisen selkäkirurgisen leikkauksen  
sekä 150 vuosittaisen ensivaiheen rintasyöpäleikkauksen ja 70 vuosittaisen  
paksusuolisyöpäleikkauksen määristä. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan merkittävästi  
alittaa säädettyjä lukumääriä. Leikkauskriteereistä poikkeaminen ei olisi edelleenkään  
hyväksyttävää.  
Asetus edellyttäisi, että tekonivel ja selkäleikkauksia tekevässä sairaalassa on  
ortopedian ja traumatologian erikoisalan ympärivuorokautinen päivystys ja sairaalan  
tulee pystyä varmistamaan toiminnan laatu, potilasturvallisuus, osaaminen sekä  
hoidon kokonaisuus yhteistyössä alueen yliopistollista sairaalaa ylläpitävän  
sairaanhoitopiirin kanssa. Syöpäkirurgiassa edellytetään, että leikkaavassa sairaalassa  
on soveltuvan kirurgisen erikoisalan ympärivuorokautinen päivystys ja sairaalan tulee  
pystyä varmistamaan toiminnan laatu, potilasturvallisuus, osaaminen sekä hoidon  
kokonaisuus, kuten valtakunnallisesti tämän asetuksen 3 §:ssä ja alueellisesti  
asetuksen 4 §:ssä yliopistollista sairaalaa ylläpitävä sairaanhoitopiiri on päättänyt.  
Lisäksi edellytetään, että erityisvastuualueen erikoissairaanhoidon  
järjestämissopimuksessa tämä poikkeama on katsottu välttämättömäksi, jotta  
kiireelliset päivystyspalvelut saadaan turvattua.  
Lonkan tai polven tekonivelleikkaukset  
Lonkan tai polven tekonivelleikkaus on vakiintunut hoitovaihtoehdoksi pitkälle  
edenneessä, hankalaoireisessa lonkan tai polven nivelrikossa, kun konservatiivinen  
hoito ei ole tuottanut toivottua tulosta. Tehtyjen leikkausten määrä on nopeasti  
lisääntynyt väestön ikääntymisen, indikaatioiden laajentumisen ja palveluiden  
tarjonnan lisääntymisen takia.  
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekonivelrekisterin mukaan vuonna 2018  
tehtiin 9.632 lonkan tekonivelen ensileikkausta ja 12.092 polven tekonivelen  
ensileikkausta eli yhteensä 21.724 kappaletta. Luvut sisältävät myös yksityisen  
leikkaustoiminnan. THL:n tekonivelrekisteriin ei kuitenkaan ole ilmoitettu kaikkia  
leikkauksia ja Kuntaliiton keräämän tilaston mukaan sairaanhoitopiirit tekivät  
yhteensä 24.503 lonkan ja polven ensileikkausta vuonna 2018. Tässä nousua  
edellisestä vuodesta 4,0 prosenttia.  
Noin 600 leikkauksen määrä täyttyi vuonna 2018 kaikissa muissa keskussairaaloissa  
paitsi Savonlinnan (274 kpl), Kainuun (427 kpl), Keski-Pohjanmaan (309 kpl) ja  
Länsi-Pohjan (431 kpl) keskussairaaloissa. Useassa sairaanhoitopiirin  
keskussairaalassa oltiin hyvin tarkasti juuri 600 leikkausmäärän molemmin puolin.  
Suurin leikkausmäärä oli Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tekonivelsairaala Coxassa  
(4.143 kpl). Aluehallintoviranomaisten tiedot ovat samansuuntaisia, mutta poikkeavat  
hiukan yllä mainituista.  
Kuntaliiton vuoden 2019 tammi- elokuu sairaanhoitopiirien toimintalukujen mukaan  
sairaanhoitopiirein sairaalat leikkasivat yhteensä 16.588 lonkan- ja polven  
ensileikkausta, jossa nousua edellisestä vuodesta 3,7 prosenttia. Jos pienen  
leikkausvolyymin sairaaloiden leikkausmäärät jatkuvat yhtä suurina kuin, mitä ne ovat  
5
olleet vuoden 2019 aikana elokuun loppuun, niin leikkausmääriksi tulisi koko  
vuodelle 2019 Savonlinnan (217 kpl), Kainuun (582 kpl), Keski-Pohjanmaan (277  
kpl) ja Länsi-Pohjan (447 kpl) keskussairaaloissa.  
Oulun yliopistosairaalan ja Kuopion yliopistosairaalan erityisvastuualueilla ei ole  
pystytty erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa sopimaan  
erityisvastuualueeseen kuuluvien sairaanhoitopiirien kuntayhtymien työnjaosta  
tekonivelen leikkausten osalta. Pohjois-Pohjanmaan alueella julkisella sektorilla  
leikataan tekoniveliä Oulun yliopistosairaalassa (1806 kpl vuonna 2018) ja  
Oulaskankaan sairaalassa (804 kpl). Oulaskankaan sairaala sijaitsee 100 kilometrin  
etäisyydellä Keski-Pohjanmaan keskussairaalasta. Keski-Pohjanmaan  
keskussairaalassa on sekä pehmytosakirurgian että ortopedian ja traumatologian  
ympärivuorokautinen kaksoispäivystys, teho-osasto ja tuki usealta päivystävältä  
erikoisalalta, jotka Oulaskankaan sairaalasta puuttuvat. Keski-Pohjanmaan  
keskussairaala on yliopistosairaaloiden ulkopuolella Keski-Suomen keskussairaalan ja  
Hyvinkään sairaalan jälkeen kolmanneksi suurin synnytyssairaala Suomessa. Etelä-  
Savon maakunnassa on käyty pitkään neuvotteluja yhteistyöstä kirurgisessa  
toiminnassa Mikkelin ja Savonlinnan välillä, mutta yhteistä näkemystä ei ole  
muodostunut.  
Asetusmuutoksen tavoitteena on antaa erityisvastuualueelle mahdollisuus alittaa  
primäärien lonkan ja polven tekonivelleikkausten noin 600 kappaleen lukumäärä, jos  
erityisvastuualueen erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksen mukaisesti kyseisessä  
keskussairaalassa on väestön tarpeen ja pitkien etäisyyksien vuoksi välttämätöntä  
ylläpitää ortopedian ja traumatologian erikoisalan ympärivuorokautista päivystystä ja  
yliopistosairaala voi tarjota toiminalle tarvittavan tuen.  
Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi Pohjois-Suomessa pitkien etäisyyksien takia.  
Erityisvastuuale joutuu tällöin arvottamaan keskittämisen hyötyjä ja sitä, miten laajasti  
erityisvastuualueella pidetään yllä sairaaloissa kaksoispäivystystä sekä  
pehmytosakirurgiassa että ortopediassa ja traumatologiassa. Tekonivelkirurgia on  
sairaalan volyymissä varsin suuri ortopedejä työllistävä tekijä. Vuosittainen noin 600  
leikkauksen määrä tarkoittaa noin kolmea leikkausta päivittäin. Ortopedisen  
päivystyksen ylläpito sairaalassa edellyttää minimissään noin kuutta ortopedian  
erikoislääkäriä, mutta optimaalinen määrä on vähintään noin 12 alan erikoislääkäriä.  
Selkäleikkaukset  
Selkäkipu on yleisimpiä terveyspalveluiden käytön syitä etenkin perus- ja  
työterveyshuollossa, joissa siihen käytetään merkittävästi erityisesti henkilöstön,  
mutta myös kuvantamisen resursseja. Selkäkivusta aiheutuvan työkyvyttömyyden  
vuoksi maksetaan runsaasti sosiaalietuuksia ja lisäksi selkäkivun aiheuttamasta  
työkyvyn heikkenemisestä aiheutuu tuotannonmenetyksiä. Valtaosalla  
alaselkäkipupotilaista kivulle ei löydy vakavaa tai spesifistä syytä ja suuri osa  
akuuttivaiheen selkäkivuista paranee itsekseen. Selkäkivun kroonistumisen  
estämisellä on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Aktiivinen kuntoutumista tukeva  
työote ja sairauskeskeisen työkyvyttömyyttä tukevan ajattelumallin ehkäisy ovat  
keskeisiä.  
6
Akuutin, pitkittyvän ja kroonisen selkäkivun hoidon periaatteet eroavat toisistaan.  
Taustalla voi olla erilaisia diagnooseja, joista osassa leikkaushoito voi tulla kyseeseen.  
Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (Palko) suositus lanneselän  
välilevytyrän leikkaushoidosta ja sen jälkeisestä kuntoutuksesta korostaa välilevytyrän  
hyvää paranemisennustetta, minkä vuoksi ensisijainen hoito on ei-leikkauksellinen.  
Välilevytyräleikkaus kuuluu palveluvalikoimaan ei-päivystyksellisissä tilanteissa  
ainoastaan silloin, kun tyrän aiheuttama toimintakykyä haittaava alaraajaan tai  
pakaraan säteilevä kipu ilman lievittymistä pitkittyy yli kuusi viikkoa kestäväksi ja  
magneettikuvauksessa todetaan oireisiin sopiva löydös.  
Asukaslukuun suhteutetuissa välilevytyrän leikkausmäärissä on sairaanhoitopiirien  
välillä eroja, jotka eivät voi johtua sairastavuuden eroista, vaan kyse on  
hoitokäytäntöjen eroista. Kolmin-nelinkertaiset erot leikkausmäärissä on todettu jo  
1990-luvun puolivälissä eivätkä erot ole tasoittuneet vuonna 2005 julkaistusta  
yhtenäisen hoidon perusteesta ja ensimmäisen kerran vuonna 1998 julkaistusta  
alaselkäkivun Käypä hoito suosituksesta huolimatta. Suomessa koko maan  
välilevyleikkausten määrä on kaksinkertainen Ruotsiin verrattua, kun esimerkiksi  
Vaasan sairaanhoitopiirissä ja Ahvenanmaalla ollaan Ruotsin luvuissa. Muiden  
yleisten selkäleikkausdiagnoosien osalta tilanne lienee samankaltainen. Tilastojen  
mukaan julkisessa terveydenhuollossa tehtyjen välilevytyräleikkausten määrä on ollut  
laskussa, kun taas yksityisellä sektorilla tehtyjen leikkausten määrä on noussut.  
Suomessa ollaan parhaillaan käynnistämässä kansallisen selkärekisterin toimintaa.  
Selkärekisteri tulee jatkossa tarjoamaan aiempaa kattavammat tiedot tehdyistä  
toimenpiteistä ja niiden vaikutuksista potilaan terveydentilaan.  
Asetus edellyttää sairaalalta vähintään noin 150 selkäleikkausta vuodessa. Luku  
täyttyy lähes kaikissa keskussairaaloissa. Aluehallintoviraston selvitysten vuoden  
2018 lukujen perusteella näihin lukuihin päästiin usein myös kaikkein pienimmissä  
keskussairaaloissa; Keski-Pohjanmaa (143 leikkausta), Kainuu (166), Lappi (217).  
Selkäkirurgisten leikkausten luku alittui Savonlinnan (81), Mikkelin (120), Länsi-  
Pohjan (75) keskussairaaloissa. Myös Vaasan keskussairaalan luku (82) oli alhainen  
suhteellisen suuresta sairaanhoitopiirin väestömäärästä huolimatta, koska sairaalassa  
näytetään noudattavan Ruotsin kaltaista kuntouttavaa, konservatiivista selkävaivojen  
hoitokäytäntöä.  
Paksusuolisyövän leikkaushoito  
Vuonna 2017 uusi paksusuolensyöpiä todettiin 1.069 naisella ja 1.066 miehellä.  
Suomessa suolistosyöpä on miesten kolmanneksi yleisin ja naisten toiseksi yleisin  
syöpätauti. Taudin keskimääräinen ilmenemisikä on 65 vuotta, ja vain 4 % todetaan  
alle 40 vuoden iässä.  
Leikkaus on ainoa parantava hoito. Toisinaan paksusuolen syöpä joudutaan  
leikkaamaan päivystyksenä, jos kasvain aiheuttaa suolen tukoksen tai puhkeaman.  
HUS FICAN Southin nimeämä hoitosuositustyöryhmä on julkaissut 2.4.2019  
suosituksen ”Kolorektaalisyövän kansallinen hoitosuositus”, jonka tavoitteena on  
yhtenäistää suolistosyövän hoito Suomessa ja auttaa hoitoa toteuttavia lääkäreitä  
7
hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa. Suosituksen mukaan paksusuolen syövän  
hoidon suunnittelun tehdään monialaisen asiantuntijaryhmänvoimin riittävän suurissa  
yksiköissä. Hoidon suunnittelu perustuu monen erikoisalan edustajan yhteisarvioon  
tilanteesta.  
Väestön ikääntymisen myötä on arvioitavissa, että todettujen paksusuolen syöpien  
määrä lisääntyy. Asetus edellyttää sairaalalta vähintään noin 70 uuden syöpätapauksen  
leikkaamista vuosittain. Uusia tapauksia todetaan lähes aina vuosittain yli tämän  
määrän kaikissa suurissa ja keskisuurissa sairaanhoitopiireissä. Pienissä  
keskussairaaloissa leikkausmäärät kuitenkin alittavat 70 vuosittaisen leikkauksen.  
Aluehallintoviraston keräämän tilaston mukaan vuonna 2018 vaadittu määrä alittui  
Oulun yliopistosairaalan eritysvastuualueella kaikissa keskussairaaloissa paitsi  
yliopistosairaalassa (OYS 99, Keski-Pohjanmaa 37, Kainuu 52, Länsi-Pohja 25 ja  
Lappi 36). Kuopion yliopistosairaalan alueella vaadittu määrä saavutettiin kahdessa  
(Kuopio 144, Keski-Suomi 93) ja alittui 3 keskussairaalassa (Pohjois-Karjala 50,  
Mikkeli 47, Savonlinna 21). Muualla maassa tavoiteluvut ylittyvät.  
Asetuksen luonnoksen mukaan primäärien paksusuolisyövän vähintään noin 70  
kappaleen lukumäärä voidaan alittaa, jos erityisvastuualueen erikoissairaanhoidon  
järjestämissopimuksessa tämä katsotaan välttämättömäksi ja vain siten  
päivystyspisteiden välisten etäisyyksien ja väestön palvelutarpeen vuoksi voidaan  
turvata palveluiden kiireellinen saanti. Leikkaavassa sairaalassa tulee tällöin olla  
soveltuvan kirurgisen erikoisalan ympärivuorokautinen päivystys ja sairaalan tulee  
pystyä varmistamaan toiminnan laatu, potilasturvallisuus, osaaminen sekä hoidon  
kokonaisuus, kuten valtakunnallisen ja alueellisen kokonaisuuden suunnittelu ja  
yhteen sovittaminen on päätetty tämän asetuksen 3 ja 4 §:ssä. Asetus antaa  
yliopistosairaalalle vahvan velvoitteen huolehtia alueen paksusuolen syövän hoidon  
laadusta sekä erityisesti potilaan ennusteen kannalta tärkeimmän eli leikkaushoidon  
laadusta. Koska osa paksusuolen syövistä joudutaan leikkaamaan päivystyksenä tulisi  
erityisvastuualueella harkita, että kaikissa laajan päivystyksen sairaaloissa  
pystyttäisiin pitämään yliopistosairaalan avustuksella riittävää osaamista tähän  
syöpäkirurgian osaan.  
Rintasyövän leikkaushoito  
Rintasyöpä on Suomessa naisten yleisin syöpä. Rintasyöpä alkaa yleistyä vaihdevuosi-  
iän lähestyessä ja keski-ikä taudin toteamishetkellä on noin 60 vuotta. Rintasyöpää  
todetaan myös nuorilla naisilla. Vaikka rintasyöpä on yleistynyt, taudin ennuste on  
jatkuvasti parantunut varhaisemman toteamisen sekä tehokkaampien  
hoitomenetelmien ansiosta. Rintasyöpään sairastuneen ennuste on Suomessa  
Euroopan parhaimpia.  
Suomen rintasyöpäryhmä on julkaissut uusimman valtakunnallinen rintasyövän  
diagnostiikka- ja hoitosuosituksen 22.1.2019 Eteläisen syöpäkeskus FICAN South:n ja  
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tukemana. Aiheesta on julkaistu myös  
eurooppalaisia suosituksia, joissa rajaksi suositellaan vähintään 150 leikkausta  
8
vuodessa.  
Korkeatasoisen syövänhoidon toteuttamiseksi Suomeen on perustettu kansallinen  
syöpäkeskus ja viisi alueellista syöpäkeskusta. Asetuksella on Helsingin ja  
Uudenmaan sairaanhoitopiirille annettu tehtäväksi koordinoida syövän hoitoa  
kansallisella tasolla. Sairaanhoitopiireille, joissa on yliopistosairaala tehtäväksi  
alueellisesti osaltaan koordinoida syövän hoitoa kansallisesti yhtenäisesti alueellaan.  
Diagnosoidun uuden rintasyövän hoito on lähes aina leikkaus. Uusien tapausten määrä  
ylittyy käytännössä kaikissa suurien ja keskisuurien maakuntien keskussairaaloissa.  
Pienten maakuntien osalta 150 ensivaiheen leikkauksen määrään ei päästä. Oulun  
yliopistosairaalan erityisvastuualueella leikattiin vuonna 2018 Keski-Pohjanmaan  
keskussairaalassa 82, Kainuun keskussairaalassa 82 ja Lapin maakunnassa Lapin  
keskussairaalassa 126 sekä Länsi-Pohjan keskussairaalassa 73 rintasyöpää. Kuopion  
yliopistosairaalan alueella Etelä-Savon maakunnassa Mikkelin keskussairaalassa  
leikattiin 125 rintasyöpää ja Savonlinnan keskussairaalassa 46 rintasyöpää.  
Asetusluonnos edellyttää ensivaiheen rintasyöpäleikkausten noin 150 kappaleen  
lukumäärä, joka voidaan alittaa, jos erityisvastuualueen erikoissairaanhoidon  
järjestämissopimuksessa tämä katsotaan välttämättömäksi, jotta voidaan turvata  
palveluiden kiireellinen saatavuus ottaen huomioon päivystyspisteiden väliset  
etäisyydet ja väestön palvelutarve. Tällöin sairaalassa tulee olla soveltuvan kirurgisen  
erikoisalan ympärivuorokautinen päivystys ja sairaalan tulee pystyä varmistamaan  
toiminnan laatu, potilasturvallisuus, osaaminen sekä hoidon kokonaisuus, kuten  
valtakunnallisesti tämän asetuksen 3 §:ssä ja alueellisesti asetuksen 4 §:ssä  
yliopistollista sairaalaa ylläpitävä sairaanhoitopiiri on päättänyt. Asetus antaa siten  
yliopistosairaalalle vahvan velvoitteen huolehtia alueen rintasyövän hoidon laadusta  
sekä erityisesti potilaan ennusteen kannalta tärkeimmän eli leikkaushoidon laadusta.  
On syytä huomioida, että rintasyövän ensileikkaus ei koskaan ole päivystyksellinen  
leikkaus ja se kohdistuu pääsääntöisesti suhteellisen nuoriin hyväkuntoisiin naisiin,  
joilla onnistuneen hoidon jälkeen elinajan odote on usein useita kymmeniä vuosia.  
9 § Voimaantulo  
Tämä asetus tulee voimaan 1. päivänä xxkuuta 2020.  
3 Asetuksen vaikutukset  
Taloudelliset vaikutukset  
Erikoissairaanhoidon rakenteiden muutoksen taloudelliset vaikutukset ovat  
kokonaisuus. Erikoissairaanhoidon tehokkuuden ja säästöjen toimeenpanon keskeinen  
työkalu on sairaalaverkon tiivistäminen ja sairaaloiden toiminnallinen profilointi, joka  
on toteutettu päivystysuudistuksen ja keskittämisuudistuksen yhdistelmällä.  
Tämän asetuksen taloudelliset vaikutukset ovat suhteellisen pieniä.  
9
Asetuksen 6§:n toimenpiteet ovat asetuksella jo hyvin pitkälti keskittyneet  
yliopistosairaaloihin, vaikka aluehallintoviranomaisten selvitysten mukaan jokaisella  
erityisvastuualueella kaikkia toiminnallisia tavoitteita ei vielä ole saavutettu. Tämä  
näkyy osittain siinä, että Oulun yliopistosairaalan erityisvastuualueen  
järjestämissopimuksessa ei näy leikkausten ja synnytyksen toteutusta ja Kuopion  
yliopistosairaalan alueelta järjestämissopimus vielä puuttuu.  
Asetuksen 6 §:n toimenpiteiden keskittäminen asetuksenmuutoksella vain  
yliopistosairaaloihin koskee pienten ryhmien lisäksi käytännössä vain keuhko- ja  
ruokatorvisyövän keskittämistä Kuopioon Itä-Suomen erityisvastuu alueella sen  
sijaan, että ne keskitettäisiin Keski-Suomen keskussairaalaan. Kuopion  
yliopistosairaalassa on ympärivuorokautinen sydän- ja keuhkokirurgian päivystys.  
Sydänkeskuksessa vuosittain yli 600 sydänleikkausta, joista noin puolet on  
sepelvaltimoiden ohitusleikkauksia. Keuhkosyövän leikkaushoito on kiireetön  
toimenpide, mutta edellyttää tiivistä jälkiseurantaan ja toisinaan tehohoidon valvontaa.  
Näiden leikkausten keskittäminen yliopistosairaalaan vähentää kustannuksia, koska  
yliopistosairaala joutuu jo nyt joka tapauksessa ylläpitämään sydän- ja  
keuhkokirurgista päivystystä ja siihen liittyvää alaa osaavaa anestesiologian  
päivystystä sekä riittävää tehohoitovalmiutta ja siihen liittyvää osaamista.  
Kustannusten väheneminen voidaan arvioida olevan noin miljoona euroa.  
Asetuksen 7 §:n muutos tekonivelkirurgian ja selkäkirurgian osalta koskee  
käytännössä vain Pohjois-Suomea, sillä Etelä-Savon maakunnassa ei pienen väestön  
takia voitane katsoa, että kiireettömiä tekonivel- ja selkäleikkauksia tehtäisiin  
kahdessa sairaalassa. Jos kuitenkin tähän päädyttäisiin, edellyttäisi asetuksenmuutos  
ortopedian- ja traumatologian päivystyksen aloittamista Savonlinnan  
keskussairaalassa. Kustannus tästä huomioiden olisi noin miljoona euroa.  
Kustannusvaikutusten näkökulmasta ei olisi perusteltua päätyä tällaiseen käytäntöön.  
Oulun yliopistosairaalan erityisvastuualueen kaikissa keskussairaaloissa on tällä  
hetkellä sekä pehmytosakirurgian että ortopedian ja traumatologian  
ympärivuorokautinen päivystys. Tällöin lisäresurssia ei päivystykseen tältä osin  
tarvita. Vuoden 2019 alustavien arviotulosten perusteella Kainuun keskussairaalan  
saavuttaa kiireettömissä tekonivelleikkauksissa noin 600 leikkauksen rajan. Keski-  
Pohjanmaalla leikkausmäärä jää alle 600 leikkauksen rajan, mutta leikkaustoimintaa  
lienee tarpeen jatkaa. Keski-Pohjanmaan keskussairaala on suuri synnytyssairaala ja  
tämän takia sairaalassa on pehmytosakirurgian päivystys. Etäisyys yliopistosairaalaan  
on 200 kilometriä, joka puoltaa selkeästi myös ortopedian ja traumatologian  
päivystyksen ylläpitämistä. Säädösmuutos ei aiheuttaisi lisäkustannuksia nykyiseen  
toimintaan verrattuna, mutta leikkaustoiminnan jatkaminen säädösmuutoksen nojalla  
vähentäisi vuoden 2017 päivystyksen ja erikoissairaanhoidon uudistuksen yhteydessä  
huomioon otettua 350 miljoonan euron säästöä, joka vähennettiin kuntien  
peruspalvelujen valtionosuusmomentilta. Arvioitu kustannusvaikutus on noin  
miljoona euroa ottaen huomioon myös hoitohenkilökunnan osuuden.  
Palveluvalikoimaneuvoston uudet selän sairauksien suositukset korostavat  
konservatiivista kuntouttavaa hoitoa. Kun nyt selkäleikkausten 150 määrä täyttyy  
lähes jokaisessa keskussairaalassa, uuden suosituksen pitäisi vähentää  
selkäleikkausten määrää. Tästä voidaan arvioida tulevan vastaavasti yhden miljoonan  
euron säästöt, kun selkäleikkaukset loppuvat aikaisempaa laajemmin pienissä  
10  
keskussairaaloissa.  
Paksunsuolen syövän kirurginen hoito keskittynee laajan päivystyksen sairaaloihin  
yliopistosairaalan ohjauksessa. Tämä tarkoittanee leikkausten jatkumista joissain  
sairaaloissa, joista ne muuten loppuisivat. Tästä aiheutunee aikaisempaan arvioon  
verrattuna lisäkustannusta. Toisaalta rintasyövän hoito keskittynee suunniteltua  
enemmän, jolloin se kompensoi lisääntynyttä laskennallista kustannusta. Rintasyövän  
hoidon kehitys on ollut nopeaa ja sekä leikkaushoidon ja lääkehoidon osalta muun  
muassa geeni- ja bioteknologian avulla. Tämä korostaa yliopistosairaaloiden asemaa  
tuoreimman, parhaan osaamisen sairaaloina. Koska sairastuneet ovat suhteellisen  
nuoria, hyväkuntoisia naisia, he käyttänevät enemmän lain sallimaa vapaata  
hoitopaikan valintaa. Vapaan hoitopaikan valinnan merkitys näkyy jo vahvana  
tekonivelkirurgiassa, jossa näihin erikoistunut sairaala tekee jo noin 2.000 vuosittaista  
tekonivelleikkausta oman alueensa ulkopuolisille vapaan hoitopaikan valinnan  
perusteella.  
Kun otetaan huomioon toisaalta kustannusten väheneminen ja toisaalta jo tehdyn  
kustannussäästön väheneminen, esitys olisi vaikutuksiltaan kustannusneutraali.  
Vaikutukset viranomaisten toimintaan  
Terveydenhuoltolaki edellyttää järjestämissopimuksilta kuvausta työnjaosta ja  
toiminnan yhteensovittamisesta. Monipuolista kirurgista ja muuta  
erikoissairaanhoitoa on vaikea toteuttaa pirstaleisessa sairaalaverkossa, jossa osalla  
on pienet väestöpohjat. Toimenpiteiden saatavuus vaihtelee ja nykyaikaisia hoitoja ei  
ole kyetty tarjoamaan tasapuolisesti koko väestölle.  
Hoidon ja osaamisen kokoaminen tulee tapahtua eri toimijoiden yhteistyönä.  
Kansallisesti ja ERVA-alueilla (yo-sairaala) on jollakin taholla oltava mahdollisuus  
todelliseen toiminnan ohjaamiseen ja organisoimiseen, johon liittyy myös vastuu  
toimintaedellytysten luomisesta alueen sairaaloissa. Tämä edellyttää mahdollisuutta  
ja vastuuta ohjata toimintaa ja resursseja sinne, missä se on osaamisen ja talouden  
kannalta mielekästä. Käytännössä ERVA-alueella pitää yliopistosairaalan johdolla  
päättää yksiköt, jotka varustetaan esimerkiksi tekonivelkirurgiaa varten, jolloin niille  
ohjataan resurssit ja potilaat.  
Asetuksen muutoksella vahvistetaan ERVA-alueen vastuuta päättää sairaalaverkosta  
ja niissä tehdyistä vaativista toimenpiteistä. Asetus myös lisää yliopistosairaalan  
asemaa alueellaan vaativassa hoidossa. Näin tuetaan yliopistosairaaloiden  
mahdollisuutta erikoislääkärikoulutuksessa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Muun  
muassa syövän hoidon osalta tätä on tehty aikaisemmin annetun asetuksen 4 §:ssä,  
jossa viiden yliopistollista sairaalaa ylläpitävän sairaanhoitopiirin tehtäväksi on  
annettu huolehtia syövän ehkäisyn, diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen  
suunnittelua ja toiminnan yhteensovittamista koskevat tehtävät valtakunnallisessa  
yhteistyössä ja huolehtien toiminnan tutkimuksellisesta pohjasta. Tätä tehtävää  
tukemaan sairaanhoitopiirit ja alueen yliopistot ovat perustaneet kansallisen ja  
alueelliset syöpäkeskukset.  
11  
Ehdotettujen 7 §:n muutosten myötä valvontaviranomainen joutuu tarkastelemaan  
määriä nykyisestä poikkeavalla tavalla ja ottamaan huomioon, miten  
järjestämissopimuksessa on sovittu mahdollisuudet alittaa vaadittu määrä ja miten  
potilasturvallisuus ja laatu on otettu huomioon.  
Vaikutukset kuntalaisiin  
Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve lisääntyy väestön ikääntymisen takia selvästi  
väestönkasvua nopeammin. Palvelutarpeisiin vastaaminen edellyttää sekä  
palveluiden järjestämisen, että tuotannon uutta organisointia. Palvelujen  
saavutettavuudella on suurin merkitys kiireellisessä hoidossa. Kiireettömissä  
hoidoissa keskittämisellä saavutetaan etuja hoitotasossa ja tuottavuudessa, vaikka  
pitemmät matkat kasvattavat yhteiskunnan ja potilaiden maksamia  
matkakustannuksia.  
Keskitettyjä palveluita tarvitaan hyvin harvoin, monia vain kerran elämässä.  
Kiireettömään hoitoon voidaan matkustaa yleisellä kulkuneuvolla, jolloin  
matkakustannus potilaalle ja yhteiskunnalle on pieni. Matkustamiseen liittyvän  
vaivan ja kustannusten vastapainona saadaan vaikuttavaa ja laadukasta hoitoa.  
Terveydenhuoltolain mukaan asiakas saa valita hoitopaikkansa kiireettömässä  
hoidossa. Keskittäminen koskee vain kaikkein vaativimpia ja harvinaisimpia hoitoja,  
joten potilaalle jää muilta osin valinnanvaraa ja hän voi ottaa huomioon omat  
tarpeensa esim. sairaalan tarjoaman kielivalikoiman suhteen.  
Potilasvakuutuskeskukselle tehtiin 8 522 potilasvahinkoilmoitusta vuonna 2018.  
Käsitellyistä tapauksista noin neljännes johti korvausten maksamiseen. Vuonna 2018  
korvauksia maksettiin 40,7 miljoonaa euroa, mikä sisältää korvaustoiminnan  
hoitokulut. Yleisimmät korvatut potilasvahingot ovat lonkan, polven  
tekonivelleikkaukset ja selkäleikkaukset.  
Suomessa ortopedian ja traumatologian leikkaustoiminta on aikaisemmin levinnyt  
hyvin laajalle sekä yksityisiin että julkisiin yksiköihin. Väestön ikääntyminen, tuki-  
ja liikuntaelinkirurgian tarpeen lisääntyminen sekä ortopedian ja traumatologian  
eriytyminen omaksi erikoisalakseen kirurgiasta ovat johtaneet ortopedian ja  
traumatologian toimenpidetarpeen ja sitä kautta erikoislääkärien määrän  
huomattavaan kasvuun sekä kansallisesti että kansainvälisesti kahden viime  
vuosikymmenen aikana. Toiminnan laajeneminen on valitettavasti johtanut toisistaan  
poikkeaviin hoitokäytäntöihin ja merkittäviin alueellisiin eroihin hoidon  
saatavuudessa ja toteutuksessa. Huonosti asetetut leikkausaiheet johtavat huonoihin  
tuloksiin ja korkeisiin kustannuksiin. Erityisvastuualueen järjestämissopimuksessa  
joudutaan huolehtimaan riittävän osaamisen varmentamisesta ennen kuin  
poikkeamista voidaan realistisesti sopia.  
Kymmenestä yleisimmästä syöpämuodosta kahdeksan on kiinteiden kasvainten  
aiheuttamia syöpiä, joiden ensisijainen parantava hoito on kirurginen. Nykyään  
käytetään myös lisääntyvästi lääke- ja sädehoitoja, jotka räätälöidään potilaan ja  
kasvaintyypin mukaan. Potilaille vaativien ja raskaiden syöpähoitojen keskittäminen  
12  
harvempiin sairaaloihin merkitsee matkustamista, mutta samalla se tarjoaa kaikille  
yhdenvertaisen mahdollisuuden saada hyvää, laadukasta ja vaikuttavaa syövän  
hoitoa. Erityisvastuualueen järjestämissopimuksessa tuleekin turvata riittävä  
hoitoketju ja osaaminen eri tahoilla.  
Yhteiskunnalliset vaikutukset  
Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kytkeytyy tiiviisti yhteiskunnan  
muuhun kehitykseen. Terveyspalvelujen nykyinen moniosainen ja -tasoinen  
sairaalaverkko ei vastaa enää nykyisten hoitomuotojen tarpeita ja palvelujen  
kysyntää. Keskittämällä palveluja suurempiin yksiköihin voidaan parantaa hoidon  
tasoa ja saavuttaa kustannussäästöjä. Terveydenhuollon vaativien palvelun  
katoaminen voi heijastua myös alueen muihin palveluihin, mikä voi vauhdittaa  
väestön vähenemistä. Arjen palveluasiointi ja työssäkäynti muodostavat  
toiminnallisia aluekokonaisuuksia, joiden tunnistaminen on tärkeää suunniteltaessa  
palveluverkkoa. Vaativien hoitojen keskittyminen voi siten vaikuttaa syrjäisten  
alueiden elinvoimaisuuteen ja työllisyyteen, koska terveydenhuollon palvelut ovat  
varsin työvoimaintensiivistä.  
Palvelujen saavutettavuus heikkenee jonkin verran syrjäisissä maakunnissa, kun  
toimintoja osittain keskitetään. Toisaalta väestön keskittyessä suuriin  
kasvukeskuksiin, väestön keskimääräinen matka vaativiin palveluihin lyhenee.  
Vaativien hoitojen ja toimenpiteiden keskittäminen koskee vain pientä osaa sosiaali-  
ja terveydenhuollon palveluista, sillä suuren volyymin hoivan ja hoidon palveluista  
tullaan edelleen tarjoamaan lähipalveluina.  
Asetus antaa yliopistosairaaloiden erityisvastuualueille mahdollisuuden itse arvioida  
ja päättää erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa, missä alueella on  
tarkoituksenmukaista toteuttaa esimerkiksi tekonivelleikkauksia ja muuta vaativaa  
kiireetöntä ortopediaa. Asetuksessa määritellään vuosittaisia minimileikkausmääriä,  
jonka ortopediaa arvioineet selvitysmiehet ovat katsoneet laadun takaamiseksi  
tarpeelliseksi.  
4 Asian valmistelu  
Valtioneuvoston asetuksen erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien  
keskittämisestä sekä valtioneuvoston asetuksen kiireellisen hoidon perusteista ja  
päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä edellyttämällä tavalla sosiaali- ja  
terveysministeriön alaisuudessa toimii kansallinen koordinaatioryhmä päivystyksen,  
erikoissairaanhoidon työnjaon ja toimintojen keskittämisen, näillä uudistuksilla  
tavoiteltujen taloudellisten vaikutusten sekä yhtenäisiin hoidon perusteisiin  
sitoutumisen seurantaa varten. Sairaanhoitopiirien joissa on yliopistollinen sairaala,  
ovat kahdesti vuodessa laatineet ja toimittaneet sosiaali- ja terveysministeriölle  
selvitys siitä, miten kiireellistä hoitoa koskeva työnjako ja tavoitellut taloudelliset  
vaikutukset sekä sitoutuminen yhtenäisiin hoidon perusteisiin ovat toteutuneet.  
Sosiaali- ja terveysministeriö on aikaisempien asetusten seurantaa varten teettänyt  
kaksi selvitysraporttia annettujen asetusten vaikutuksista.  
13  
Aluehallintovirastot Valviran kanssa ovat seuranneet toimintaa ja asetuksen  
toteutumista alueilla sekä ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin.  
Valtioneuvoston asetuksen erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien  
keskittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta on pyydetty  
lausunnot….  
5 Voimaantulo  
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2020.